Vaikeutena tilanteenne selvittelyssä on todennäköisesti lapsen ikä. Yleensä ADHD diagnosoidaan noin viisivuotiaana – siihen mennessä uhmaiästä yms. muusta johtuvat piirteet jäävät pois ja diagnoosi on mahdollista varmentaa. Vain hyvin vahva perinnöllisyystausta antaa vahvistusta nuorempana tehtyyn diagnoosiin, joka voi sitten vielä muuttuakin. Eli jos perheessä on jo diagnosoituja on aihetta epäillä ADHD:ta. Kyllähän ADHD näkyy jo imeväisiässä, mutta saman tyyppiset oireet voivat esiintyy muistakin syistä. Uhmaikä ja sen kesto, alkamisikä ja loppuminen ovat hyvin yksilöllisiä ja lapsikohtaisia asioita – toisilla se jatkuu todellakin ”tupla-ajan” – siksi asiantuntijat eivät mielellään lähde vielä tuon ikäisen lapsen oireilua määrittelemään ADHD:ksi. On hyvä, että olet ottanut asian puheeksi, se voi kuitenkin edesauttaa tutkimusten käynnistämistä kun ikää lapsella on hiukan enemmän.

En tiedä missä päin Suomea asut, mutta kehottaisin neuvolan tai perheneuvolan kautta hakeutumaan vilkkaiden lasten vanhemmille suunnattuun ryhmään. Perheneuvoloissa esim. Kouvolassa on ollut Vilperi-ryhmä vilkkaiden lasten vanhemmille ja saman tyyppistä toimintaa on ollut Lahden seudulla. Kotkassa lapsiperheille palveluita tarjoaa Aittis-tupa. Pääkaupunkiseudulla on mahdollista hakeutua ADHD-keskuksen perhekouluun. Esim. Orimattilan perhetyön keskuksessa Kimpassa on järjestetty Uhmakouluja pienten lasten vanhemmille. Eli erilaisiin perhetyön projekteihin kuuluu näitä tukimuotoja ja ryhmiä ja perheneuvoloiden ja perhekeskusten toimintana niitä järjestetään useilla paikkakunnilla ihan vakituisenakin toimintana. Niiden kautta on mahdollista saada tukea jaksamiseensa ja löytää samojen haasteiden kanssa painivia perheitä. Kun pidät lapsesi asian esillä ne tutkimuksetkin tulevat ajankohtaisiksi viimeistään viisivuotisneuvolan yhteydessä.

Käytä myös kaikki olemassa olevat mahdollisuudet oman jaksamisesi tukemiseksi – eli kysy rohkeasti ystäviäsi tai sukulaisiasi lapsenvahdiksi, jotta teille jää pariskuntana yhteistäkin aikaa. Jos lapsenhoitajaehdokkaita ei ole, vuorotelkaa puolison kanssa lastenhoidossa, jotta ehditte kuitenkin levähtää ja ajatella jotain muutakin kuin arkeen liittyviä asioita. Mannerheimin lastensuojeluliitosta voi kysyä lastenhoitoapua, heillä on koulutettuja lastenvahteja pientä kertakorvausta vastaan. Sitä uhmaikäistä lastaan jaksaa paljon paremmin jos pääsee edes joskus irti arjen pyörityksestä ja saa aikaa myös parisuhteelleen.

ystävällisesti ts. kuntoutuspäällikkö Mirja Heikkilä