Vastaukset
VASTAUS nimimerkille "Epätietoinen"
Kysyt miten Sinun nyt pitäisi aloittaa eläminen tuoreen ADHD –diagnoosin kanssa. Olisi todella tärkeää saada vertaistukea diagnoosin saamisen jälkeen. Tunnet helpotusta, mutta toisaalta häpeää. Tuntemuksesi ovat luonnollisia reaktioita – on helpottavaa saada nimi oireilleen, toisaalta ne eivät vielä ole osa identiteettiäsi, etkä tiedä miten tilanne nyt muuttuu. Tieto ja vertaiskeskustelut auttavat sinua eteenpäin asian kanssa. Toimivien vertaistukiryhmien tietoja voit kysyä liitostamme sähköpostitse tai puhelimitse. Internetistä löytyy ADHD–aikuisten sivu www.adhd-aikuiset.org. Siellä on myös mahdollisuus vaihtaa ajatuksia keskustelupalstalla toisten aikuisaddien kanssa. Eli sieltäkin sitä vertaistukea löytyy, ellei asuinpaikkakuntasi lähettyvillä ole toimivaa vertaistukiryhmää.
Et tiedä, miten kertoisit asiasta vanhemmillesi. Jos he eivät tiedä mitään ADHD:sta olisi hyvä hankkia heille luettavaksi esim. Anne Lehtokosken kirja ”ADHD ja aivojen arvoitus” – lue se ensin itse. Liitostamme saa tilata myös kirjaa ”ADHD nuorella ja aikuisella”. Sitä kannattaa etsiä myös kirjastosta, samoin Lehtokosken kirjaa. Kerrot tunteneesi itsesi aina ”epänormaaliksi” ja opintojenkin tuottaneen vaikeuksia. Varmasti vanhempasikin ovat tämän huomanneet. Hyvin monessa tapauksessa vanhemmillekin on helpotus, kun näille asioille löytyy selittävä tekijä ja alkuhämmennyksen jälkeen he voivat tukea sinua tässä asiassa vain jos tietävät diagnoosistasi. Sulattele ensin kuitenkin itse rauhassa tietoa ja ota yhteyttä vertaisiin. Minusta sinun pitäisi keskustella asiasta myös tutorisi kanssa. Jos hän ei tiedä mitään ADHD:sta, vie hänelle luettavaksi ADHD-tietoa. Voit saada opiskelusi tueksi yksilöllisiä ratkaisuja omien vahvuuksiesi mukaan opintojesi loppuun saattamisen varmistamiseksi mikäli tutorisi ymmärtää ADHD–oireittesi vaikeuttavan opiskeluasi.
ADHD ei tee sinusta huonompaa ihmistä, meistä kukaan ei voi valita aivokemiaansa. Neurologinen häiriö ei vain näy ulospäin ja siksi sitä on niin vaikea ulkopuolisten ymmärtää. Lääkitys voi olla se asia, jonka tuella saat opintosi vietyä loppuun ja sinulta alkaa löytyä voimia ja energiaa itsesi kuntouttamiseen. Lääke määrätään, jotta oireet helpottaisivat ja keskittyminen kuntoutumiseen mahdollistuisi. Kaikki tieto mediassa ADHD-lääkkeistä ei ole asiallista, ne eivät ole amfetamiinijohdannaisia vaan metyylifenidaattia joka korjaa aivojen dopamiiniaineenvaihdunnan epätasapainoa. Lääkityksen on todettu auttavan suurinta osaa ADHD-oireisista eikä niihin synny riippuvuutta – päinvastoin: Moni on niiden avulla päässyt eroon muista stimuloivista aineista, kun tarvetta ”rauhoittaa” itseään päihteillä ei ole enää ollut. Niiden aloittaminen ei merkitse ”koviin aineisiin” sekaantumista. Jos et uskalla kokeilla, et myöskään tiedä, onko niistä sinulle hyötyä. Päätöksen tästä asiasta teet tietenkin itse, mutta mieti mitä menetettävää sinulla siinä on. Toki kannattaa etsiä kaikkia muitakin tukimuotoja, lääkitys ei ole se taikakeino – ainoastaan kuntoutumisen tukija ja monella mahdollistaja.
Olet prosessin alussa – se jatkuu kauan, mutta jonain päivänä tajuat että ADHD:hen liittyy monia positiivisiakin asioita. Kun selätät ne hankalammat, myönteiset puolesi pääsevät esiin. Sellaista ihmistä ei olekaan jossa ei ”korjattavaa” olisi !
ystävällisesti ts. kuntoutuspäällikkö Mirja Heikkilä