JÄSENYHDISTYKSET | Yhteystiedot | På svenska | In English
Toiminta Hankkeet Kuntoutus Lomatoiminta Julkaisut Lahjoitus Kauppa Jäseneksi Kysyttyä Linkit
Usein kysyttyä

Aiheena lapset

Kysymykset | Lähetä kysymys


KYSYMYS: 18.10.2005, nimimerkki: Pimeydestä valoon

Hei. Olen ADHD+Aspergerlapsen vanhempi ja olen huomannut suuren epäkohdan sairaalan toiminnassa. Kun lapselle saadaan diagnoosi niin miksi ihmeessä vanhemmat jätetään yksin, oman onnensa nojaan? Useimmiten annetaan hoitotukea varten lausunto ja ohje: hakekaa hoitotukea ja terapiaa sekä mahdollisesti sopeutumiskurssille.

Vanhemmat ovat ihan hukassa ja shokissa diagnoosin jälkeen ja sitten pitäisi itse osata hakea kelan viidakossa! Olen sitä mieltä että sairaalat ja poliklinikat saisivat ohjata vanhemmat saamaan evästystä ja ohjeita joko kuntoutusohjaajalta tai sosiaalityöntekijältä. Mitä liitto voisi tehdä että asiat saataisiin toimivammiksi potilaiden ja vanhempien auttamiseksi jotta he saisivat ne tukimuodot joihin he ovat oikeutettuja? Itsekin AD/HD+ Aspergerlapsen äitinä yllätyin kun sairaalassamme olikin kuntoutusohjaaja ja olimme olleet poliklinikan asiakkaina jo 2v! VASTAUS >>


KYSYMYS: 18.10.2005, nimimerkki: Äiti 67

Meillä on joulukuussa 5-vuotta täyttävä tytär. Minua on alkanut ihmetyttää hänen käytöksensä. Hän ei leiki yhtään yksin, puhuu kokoajan, ei keskity pitkäksi aikaa samaan leikkiin (10min). Ainoastaan poikkeuksena sadut, joita kuuntelee. On ns. "yllytys hullu". Naapurin 7v tyttö saa tyttäreni tekemään miltei mitä vain, kun uhkaa ettei enää ole tyttärelleni kaveri. Jos tyttäreni ei tee niin tai näin. Viimeisin temppu oli että tyttäreni oli riisunut pyllysilleen ja avojaloin syyssateella naapurin tytön pyynnöstä. Tyttäreni pitää kokoajan olla huomionkeskipiste, ei anna äidin puhua muille, sekaantuu asiaan. Voiko kyseessä olla ADHD-oire, vai onko tämä ns. uhmaa? Puhumaan tytär oppi alle 2v ja ilman tukea kävelemään 9kk iässä. Muutoin kehitys on ollut edellä muita ikäisiään (Neuvolan sanoja lainatakseni). Olenko turhaan huolissani? Hän on ainut lapsemme, joten vertailukohdetta kotoa ei löydy. VASTAUS >>


KYSYMYS: 18.10.2005, nimimerkki: Liian vilkas poika

Kysyisin mistä tunnistaa ADHD-lapsen? Mitkä ovat tavallisimmat oireet? VASTAUS >>


KYSYMYS: 1.11.2005, nimimerkki: AD/HD tytön äiti

Miten ylivilkasta alle kouluikäistä lasta ja hänen perhettään voidaan auttaa löytämään lapselle rajat, jos lapsi rikkoo jatkuvasti rajoja ja uhmaa eikä tottele vanhempiaan. Miten tähän puututaan ja miten autetaan. Lukenut olen paljon ad/hd lasten huostaanotoista kun vanhemmat ei saa rajoja lapselle ja se on ruvennut pelottamaan minua, sillä lapsemme on todella uhmakas ja rajojen kanssa tulee varmasti enemmän ongelmia kun lapsi kasvaa. VASTAUS >>


KYSYMYS: 2.11.2005, nimimerkki: Yksin tietämättömänä

Hei! Pojallani, 7v. todettiin hyperkineettinen käytöshäiriö. Mitään muuta tietoa emme ole saaneet. ADHD:stä tietoa löytyy paljon. Mistä löydän tietoa hyperkineettisestä käytönhäiriöstä, vai onko siitä edes julkaistu mitään tietoa? Voisiko ADHD-liitto julkaista myös jotain tästä? VASTAUS >>


KYSYMYS: 16.12.2005, nimimerkki: Hesu

Esikoispoikamme aloitti tänä syksynä koulun. Päiväkodissa todettiin hänen olevan akateemisilta taidoiltaan taitava, lukee, laskee ja on kiinnostunut asioista, tietokirjat ovat kova sana! Pari vuotta sitten hän kävi toimintaterapeutin tutkimuksissa, kun pyysin lähetteen neuvolasta- kehonhallinnan ja lihas-nivelmuistin tukemista oli ohje. Päiväkodissa sain usein niin pojalta kuin henkilökunnaltakin viestiä pärjäämisestä ryhmässä; nimenomaan puolensa pitämisestä ja mielipiteidensä ilmaisemisesta kaveriporukassa on keskusteltu, poika kun on ihan "vietävissä". Asiat joita täytyy harjoitella ovat olleet ylivoimaisia, eihän niitä kannata, kun ei ehkä opikkaan... Näin, jo 3v neuvolasta saadun ohjeen tasapainon harjoittelusta toteuttaminen oli mahdotonta, siinä pantiin ihan leikiksi... Kaikki nuo oireet jumiutumisesta, tekemisen aloittamisesta ja lopettamisestakin tuntuvat liian tutuilta. Muistia olen myös miettinyt, mutta mielestäni pojalla on mieletön, mutta silti arkipäivän ohjeiden toteuttamisesta saan vastaukseksi jatkuvasti, etten muistanut, tai mä unohdin. Olenkohan ihan oikeasti huolissani, vai luulenko vaan? VASTAUS: 16.12.2005 >>


KYSYMYS: 16.12.2005, nimimerkki: apua, missä mennään

Tyttäreni on 10-vuotias,diagnoosi add annettu
kev.-05.Hän on pienryhmäopetuksessa. Levottomuutta on aikalailla, keskittymättömyyttä ja oman toiminnan ohjaamisen vaikeutta melkoisesti. Sairaalasta oltiin sitä mieltä, että lähinnä add-tytöille ei oikein lääkitystä suunniteltaisi, neuropsykologiseen kuntoutukseen jonotetaan, on aika pattitilanne, arjen eväät kun eivät tahdo riittää. Kaipaisin neuvoja. VASTAUS: 16.12.2005 >>


KYSYMYS: 16.12.2005, nimimerkki: "apua odotellen"

10-vuotiaalla tyttärelläni todettiin kev.-05 diagnoosi
add. Jonotamme neuropsykologiseen kuntoutukseen omaan ja lähikaupunkien yksiköihin. Syksyllä hän aloitti pienryhmässä opiskelun, neurologi suositteli omaa avustajaa, luokassa nyt avustaja kaikille. Ehdottaisinko toimintaterapiaa esim. tilanteeseen, tuntuu turhauttavalta vain odotella, kun vaikeudet ovat edelleen olemassa? VASTAUS: 16.12.2005 >>


KYSYMYS: 16.12.2005, nimimerkki: "uhmaa vai ei"
7v. poikani on tutkimusjaksolla. Palautteena olen saanut oman adhd- (ja eräiden asperger tyyppisten) oireiden epäilyni sijaan uhmakkuus- ja käytöshäiriö-diagnoosia. Poika on kyllä omaehtoinen, haluaa tehdä asiat omalla tavallaan ja käy kauppaa (teen niin, kun saan tehdä näin...) mutta mielestäni kyseessä on enemmänkin suojautuminen kuin vain "olen periaattessa vastahankaan"- uhmaa. Hänellä on suuri tarve onnistua hyvin kaikessa mitä tekee, ja epäonnistumisen mahdollisuus aiheuttaa välittömästi tehtävästä kieltäytymisen. Oikealla kannustuksella ja oikeanlaisella vaatimisella tehtävät tulevat suoritetuksi, vääränlainen tapa aiheuttaa täydellisen jumittumisen (kädet korvilla: "En kuuntele, Ole hiljaa..." tai piiloon vetäytymisen). Hänellä on (valitettavasti) myös ilmeisesti opittu tapa haalia huomiota "vedättämällä", ja kokee aikuisten mukaantulon palkitsevana. Ongelmia on ollut paljon aiemmin päiväkodissa, koulun alku erityisluokalla pienryhmässä sujui hyvin. Avustajia on ollut useita. Kotona oireista ei ole tehty ongelmaa. Hän syö e-epaa 2kpsl/vrk, ja niiden käytön aikana ylivilkkausoireet ovat lieventyneet, ja esim. tunteiden käsittely vaihtunut sanalliseksi entisten "raivo" -kohtausten sijaan. Mielestäni tutkimuksissa on varsinainen "vaiva" jäänyt osastolla korostuneen uhmakkuuden jalkoihin (aiemmin joku on jopa sanonut ettei uhmakkuus kuulu adhd:n oireisiin). Suvussamme on adhd- ja asperger-tyyppistä oireilua, onko diagnoosia muilla kuin itselläni, siitä en ole varma. Mistä saisin lisää tietoa uhmakkuus- ja käytöshäiriöitä, kun kaikissa tähän mennessä lukemissani kirjoissa niistä on ollut vain lyhyt maininta. VASTAUS: 16.12.2005 >>


 

Sivu 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

KESKUSTOIMISTO: SITRATIE 7 00420 HELSINKI FAKSI (09) 454 111 23 SÄHKÖPOSTI: ETUNIMI.SUKUNIMI@ADHD-LIITTO.FI