KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: ihmeissään

Hei! Tiedän, että olen aikaisin liikkeellä. Mutta olemme pulassa pienen poikamme kanssa. Hän on todellakin vasta 11kk!, mutta saa usein hillittömiä raivareita. Hermot menee pienistäkin asioista (melkein aina kun sanoo "ei") Mutta ruokailuissa hän saattaa saada niin kovan raivarin, että hän rimpuilee, huutaa ja loppujen lopuksi korisee, kun ääntä ei enää tule. Käteni on MELKEIN mustelmilla, ja pojan selkä ja kädet kun koitan pitää häntä aloillaan. Jos pistän lattialle hän haluaa syliin, mutta sylissä hän rimpuilee, kiskoo paitaani, hakkaa ja potkii, heittäytyy selälleen jne. Ihan pienenä vauvana raivarit olivat vain "huutoa" mutta nyt ne muuttuvat poikamme kasvaessa koko ajan vain fyysisemmäksi. Onko tämä tosiaan vain ns. normaalia 1v uhmaa?! Kiitos jo etukäteen vastauksesta! :) VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: Saranen

Hei! Olen huolissani 10-vuotiaasta lapsestani. Hän on käynyt nyt 6 vuotta psykoterapiassa vaikean varhaislapsuuden takia. Olin 15- vuotias kun sain hänet, eli teini-äiti. Asuin aluksi hänen biologisen isänsä kanssa, josta sitten erosin kun Sarah täytti 2-vuotta. Hänen isällään oli alkoholiongelmia ja sen takia tyttö kävikin terapiassa. Diagnoosi oli "minä kuvan" hauraus. Terapia on nyt päättynyt. Lapsi on selkeesti ikäistään jäljessä ja hän käy tällä erityiskoulua. (EMU luokalla) Suurin ongelma on se, että hän on äärimmäisen vilkas. Mikään ei oikein auta! Hän ei pysty keskittymään mihinkään asiaan. Päivittäisen elämän rutiinit ovat vaikeita. Esim. "laita yöpuku päälle, pakkaa reppu ja pese hampaasi" Hän ei muista mitä pyydettiin tekemään. Minulla on kaksi nuorempaa lasta, josta toinen on nyt 6-vuotias ja kun vertaan tätä 6- vuotiasta niin hämmennyn. Hän on niin paljon kypsempi, kuin 10-vuotiaani ja oivaltaa asiat nopeammin, (monesti joutuu jopa neuvomaan isosiskoaan) Kysymykseni kuuluu: Mitä minun kannattaisi tehdä? Mistä voisimme saada apua? Voisiko hänellä olla ADHD ja miten sitä pitäisi lähteä tutkimaan? Olisin erittäin kiitollinen vastauksestanne! VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: Kaisa

Olen lähihoitaja opiskelija ja teen opinnäytetyötäni adhd-lapsen arkeen liittyen. Kysyisin miten kuntoutus järjestyy päivähoidossa ja peruskoulussa olevilla lapsilla. VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 8.5.2006, nimimerkki: Äiti37

13-vuotiaalla ADHD pojallani on usein närästystä, rasvattomasta ruokavaliosta huolimatta. Katsoin jossain vaiheessa muistaakseni TV1:n ADHD ohjelman jossa joku naislääkäri puhui ADHD lasten vatsan ja suoliston toimintahäiriöistä. Tiedättekö mikä lääkäri oli kyseessä ja /tai kenelle spesialistille pojan voisi viedä? Tavalliset vatsatauteihin erikoistuneet lääkärit eivät tunnu tietävän ADHD:sta yleensäkään saatikka sen liittymisestä vatsan muihin ongelmiin. VASTAUS: 8.5.2006

KYSYMYS: 31.5.2006, nimimerkki: huolestuneet sisaret

Haluaisimme tietää, voiko ADHD lapsi jopa TAPPAA suuttuessaan? Meidän Kalle veljemme [15-vuotias] hukutti nimittäin kissamme tiukun wc-pönttöön. OLEMME todella huolissamme! Ja pelkäämme, että lapsemme tappaa meidätkin kun nukumme! :(auttakaa,pyydämme!) VASTAUS: 31.5.2006

KYSYMYS: 31.5.2006, nimimerkki: Heinatuuli

Hei! Vaikka lapseni on vasta 2,10 kk, minun on ihan pakko kysyä tätä. Ymmärrän siis, että vastaaminen voi olla hyvin vaikeaa vielä tämän ikäisen kohdalta mutta tahtoisin tietää, olenko sittenkin väärässä siinä, että epäilen adhd:ä lapsellani. Jos voisin olla väärässä hyvinkin mahdollisesti, se helpottaisi minua kovasti! Siis kertokaa kuvauksen perusteelta, voinko olla väärässä todennäköisesti, viittaisiko sittenkin dysfasiaan. Lapsi on hyvin sosiaalinen luonne. Leikkii mielellään itseään vanhempien kanssa ja on heidän kanssaan leikkiessään rauhallisempi kuin pienempien, joiden kanssa yrittää selvästi ottaa kontaktia lapsiin, jotka eivät vielä tee muuta kuin vähän kävelevät, ovat osaamattomampia ikänsä vuoksi ja silloin on levottomamman oloinen usein leikeissään. Isompien lasten kanssa on paikallaan hiekkalaatikoilla niin kauan kuin nämäkin ovat ja sitten juoksee isompien perään, kun nämä menevät pois. Leikeissä lapsi on omaehtoinen mutta kotona tahtoo voimakkaasti äidin kanssa tehdä kaikenlaisia kotitöitä: tiskata, ottaa tiskikoneen yläritilältä laseja vaikka sinne tuskin ylettää mutta tahto saa näppärät kädet onnistumaan, osaa koota hienosti palapelejä, piirrellä ympyrän, jonkinlaisia ihmishahmoja, tekee Pikku Kakkosen netti-tehtäviä tuntitolkulla (palapelejä ja muuta), osaa pukea helppoja vaatteita (muttei esim. talvihaalaria ja talvikenkiä), puheessa on erityispiirteitä ja se tulee viiveellä mutta silti on nyt n. 250 sanaa ja pieniä lauseitakin, varmasti odottaa paikallaan ulkona, jos äiti menee hetkeksi hakemaan sisältä jotakin 5 minuutiksi ,ei mitään epäilystä (jätän hänet vain niin, että tilanne on taatusti turvallinen eli hän on lukitussa ratashuoneessa, lukitussa rappukäytävässä ja tilanne kassien tähden pakollinen, en usein). Lapsi ei tahdo tehdä vieraitten aikuisten kanssa mielellään testejä yksin ja selvästi suoriutuu niissä tilanteissa osaamistaan heikommin sen vuoksi, ettei ymmärrä, miksi pitäisi leikkiä vieraan aikuisen kanssa tämän tahdon mukaisesti ja itkee vieraitten aikuisten kanssa! jäädessään mutta ei, jos vieraalla aikuisella on lapsia mukanaan. Hälinät kaupassa, ulkona eivät häiritse. Ei mitään aistiyliherkkyyksiä. Ei kaatuile mutta on hyvä kiipeilijä. Hienomotoriikassa kenties hakemista. Minua masentaa se, että eka puheterapeuttimme ekan käyntimme aikana sanoi, että lapsella on selvä kontaktihäiriö ja nyt mietin tälläisiä sen vuoksi. Voi olla, että lapsella onkin, mutta voisiko adhd:n laskea jo pois luvuista? Sen hankaluus on minusta todella masentava asia ja on kamalaa, että jouduimme tuollaisen epäilemisen alkamiseen lapsen ollessa vielä näin pieni ja diagnosoinnin ollessa näin vaikeaa sen vuoksi. Tarvitsen kovasti apua. Terapioissa lapsi ei varmaan tule tekemään mitään, kun siellä ei ole muita lapsia ja ujostelee vieraita aikuisia, joten niistä ei saada kunnon kuvaa. Mielestäni lapsi on älykkäämpi kuin mitä eka puheterapeuttimme sanoi: Kettu testistä vain surkeat 4/8 pistettä. Ihan olematta liioitteleva ihmettelen, että joku voi edes luulla, että ekalla kertaa kotilapsen tapaamisen kanssa voi jo pisteyttää ujoja lapsia. Auttaisko joku minua? VASTAUS: 31.5.2006