KYSYMYS: 28.3.2006, nimimerkki: Kati

Hei! Olen useampaan kertaan törmännyt tekstiin, jossa sanotaan, että tytöillä ADHD ynnä muut samantyyppiset diagnoosit jäävät helpommin tekemättä kuin pojilla. Millainen on siis tällainen "diagnosoimaton" tyttö? Meillä perheemme kuopus on ekaluokkalainen ja kotioloissa sietämättömän villi. Suurin osa listanne asioista sopii häneen täällä kotona, mutta koulusta opettaja ilmoittaa jatkuvasti, että mitään ongelmia ei ole. Opettaja on ammattitaitoinen ja luotan hänen sanaansa (on ollut myös isonsiskon opettajana), mutta ihmettelen, että miten voi lapsi olla noin "kaksinaamainen"? Onko se silloin ylivilkkautta vai onko tässä meidän perheessämme jotain niin pielessä, että neiti käyttäytyy noin? Lapsia meillä on neljä (ikähaarukassa 14-7), joista yksi sisarista on kehitysvammainen. Tilanne kotona helpottuu hieman, jos tytärtämme on tarpeeksi pidetty liikkeellä ulkoilmassa, jolloin puhti ikäänkuin vähenee, mutta yksinkertaisesti aina eivät perheen resurssit riitä neidin juoksutukseen... VASTAUS: 28.3.2006

KYSYMYS: 30.3.2006, nimimerkki: "pallo hukassa"

ADD-lapsen kanssa arki on rankkaa ja tarvitsisin hyviä ohjeita, neuvoja muutamiin käytännön asioihin: Miten suhtautua lapsen psykosomaattisiin oireisiin? Pääsärkyä, mahakipua, joskus poika on varma, että hammas on halki, katsoo ja tutkii peilistä... Milloin särkee jalkoja, milloin mittailee kuumetta tms... Lapselle kipu/särky on kai todellista, miten suhtautua? Olen antanut joskus puolikkaan Panadolin, ajatellut, että lapsen kuukaudessa saama lääkeannos (korkeintaan 3-4 panadolia/kk) jää niin pieneksi, ettei tuosta ole haittaa??? Entä kuinka itse toimia, kun lapsi hermostuu jostain, jää jumiin siihen tunnetilaan? Esim. pukee housuja, mutta ne eivät (mukamas) mene hyvin, ei auta vaikka auttaisin, korjaisin, lapsi itse korjaa, aina vaan painaa, puristaa tms... Jos en puutu tilanteeseen, niin voi se kestää tunteja. Lapsi huutaa, kiroaa, itkee, raivoaa ja paiskoo tavaroita. Eilen oli kädet tahmeat, pesi, muttei auttanut... Puutuin heti asiaan, autoin pesemään (11v) kädet ja kuivasin ja tilanne laukesi sillä. Samoin ruokaillessa veitsen varsi oli lapsen mielestä likainen, kädet likaantui, heitti veitsen pöydälle. Kehotin rauhallisesti hakemaan uuden veitsen tai pesemään entisen (itse en nähnyt siinä likaa), mutta lapsi yritti paloitella lihaa haarukalla ja tiesin, että kohta hermostuu... Niinpä kävin itse hakemassa puhtaan veitsen hänelle. Tilanne laukesi sillä, mutta onko oikein mennä aina auttamaan??? Lapsi on jo 11 vuotias, milloin hänen pitäisi itse opetella, ja miten, noiden ongelmien ratkaisua? Vai eikö hänellä vielä yksinkertaisesti ole resursseja sellaiseen? Nyt hermostuu pienistäkin asioista ja jos tilannetta ei laukaise heti puuttumalla siihen, niin siitä seuraa jopa tunteja kestävä raivoaminen. Kokeiltu on sitäkin... Olen poistunut paikalta ja lapsi jäänyt yksin tilanteeseen... Kerran seisonut toista tuntia nakuna kylppärissä kylvyn jälkeen ja lopulta minun piti käydä taluttamassa hänet pois, komentaa pukemaan ja sitten tuli syliin, juttelimme asiasta. Mutta puhuttu on miljoonia kertoja, eikä käytös sillä muutu!!! VASTAUS: 30.3.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: Surusydäminen täti

Hei! Sisareni nuorempi poika (7v. ekaluokkalainen, syntynyt marraskuussa) on ollut vaikeuksissa koulun alkamisesta lähtien. Hän ei jaksa olla paikallaan tunneilla, ei osaa tutustua kavereihin vaan "tuuppii" ja riehuu välitunneilla, on syrjään vetäytyvä. Erittäin älykäs poika ja tulee hienosti juttuun aikuisten kanssa, kun vain haluaa. Riitatilanteissa veikan kanssa inttää ja inttää kunnes lopulta raivostuu, kiukku menee äkkiä ohi. Sisareni sai 8 kertaa kokoontuvaan perheneuvolan pienryhmään, jossa todettiin että tarvitaan lisätutkimuksia. Jonot pitkät, olemme oireiden perusteella ajatelleet, että kyse voisi olla ADHD:sta. Mistä saamme neuvoja siihen, miten autamme pientä miestä sujuvammalle koulutielle? Miten tuemme hänen sosiaalista kehittymistään? Sydäntä särkee pojan takia, hirmun empaattinen meidän kanssa, kertoo rakastavansa ja osoittaa sen meille läheisille. Äitinsä alkaa olla kovin väsynyt, poika voi olla todella vaativa kotona.
VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: perhonen

Hei. Poikani 9v syö lääkityksenä concerta 18mg ja aiemmin ritalinia. Nyt olen lukenut tohtori Tolosen sivuilta kuinka paljon nämä lääkkeet ovat aiheuttaneet kuolemia (aivovaurioita, sydänoireita, geenimuunnoksia.) Lääkkeen todellista tehoa ei tiedetä, eli miten suomessa annetaan tämmöistä lääkettä josta ei ole varmaa tietoa sen hyödystä. En tiedä uskallanko enää syöttää tätä lääkettä? Nämä sisältävät amfetamiinia ja tuntuu todella hirveältä ajatuskin että lapsi siis syö huumetta!!! Eikö todella ole muita lääkkeitä hoitamaan ylivilkkautta ja käytöshäiriöitä???? Pojallamme on myös pituuskasvu nyt pysähtynyt, joka on sivuvaikutus concertassa. Minkä takia suomessa ei pidetä hyvänä hoitona ravitsemushoitoa jolla ollaan tieteellisesti saatu yhtä hyviä tuloksia kuin metyylifenidaateilla. Olen todella huolestunut !!!! Kiitos vastauksesta etukäteen. VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: epätietoinen äiti

ADD:stä puhutaan todella vähän, mistä saisi tietoa? Onko lääkityksestä hyötyä ADD lapselle, jolla koulussa tarkkaavaisuus vaihtelee, vaikeuksia selviytyä tehtävistä, oppia ulkoa kertotauluja, englannin sanoja yms., mutta ei ole ylivilkkautta, päinvastoin. On koulussa todella arka, kova jännittämään ja kaikki raivarit ja tunteenpurkaukset tapahtuu kotona. Eli kuin kaksi eri persoonaa samassa lapsessa paikasta riippuen. Kannattaako lääkitystä kokeilla??? VASTAUS: 2.5.2006