KYSYMYS: 23.3.2006, nimimerkki: "antti71"

Moi! Olen 34 v. eronnut mies ja olen täällä kalajoella työvoimakoulutuksessa myynnin ammattitutkintoa suorittamassa jolloinka opettajat ovat huomanneet että minulla on lukihäiriö. Haluaisin saada lisää tietoa ym. sekä apua löytääkseni ammatin alan oikean. Olen itse käynyt 1981-87 Kurikan nummenmäen erityiskoulussa kun normaali koulussa 1979-1981 Tuiskulan ala-asteella en pärjännyt nopeudessa muihin verrattuna. VASTAUS: 23.3.2006

KYSYMYS: 23.3.2006, nimimerkki: "anakonda"

Olen 25 -vuotias mies. Olen sairastanut kyseistä kuin 309.20 hyperkineettinen syndrooma (dsm 3 luokitus 314.01) 5 -vuotiaana. Olin aika vilkas silloin mutta kun tulin murros ikään niin rauhoituin aika paljon. Olen käynyt erityiskoulun. Olen keskeyttänyt ammattikoulun ja nyt olen työttömänä olen ollut työharjoittelussa enkä tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona. Olen asunut yksiössä 6 vuotta ja olen hoitanut kaikki laskut ajallaan ja omasta mielestä osaan käyttää rahaa että on ruokaa vaikka rahat loppuu. Enkä omassa tapauksessa ole ikinä ottanut lainaa enkä ota. Kysymys kuuluu onko mulla adhd? Omasta mielestä tämä on historiaa mikä mulla joskus todettu ja tänä päivänä se ei käyttäydy missään tilanteessa. Yleensä olen tullut niin laiskaksi kun ei tarvi lähteä töihin vaikka välillä tuntuukin että pitää ottaa niskasta kiinni hakea työpaikkoja tai hankkia itselle ammatti että pääsee töihin. Olen kyllä lukenut adhd:sta mutta itseäni en näe näitä kyseisiä juttuja. Olisi kyllä tosi mukava jos lähetätte mulle lisää tietoja missä ja miten se esiintyy missäkin tilanteessa adhd. VASTAUS: 23.3.2006

KYSYMYS: 24.3.2006, nimimerkki: Huolestuneet äiti ja isä

26-vuotia poikamme sai juuri adhd-diagnoosin ja lääkityksen siihen. Olemme pitkään miettineet mikä on vialla, kun poikamme elämänhallinta on kateissa. Hän on aina menossa, ei keskity mihinkään kauaa, ei jaksa keskustella mistään syvällisesti, tekee aivan ajattelemattomia päätöksiä, on velkaantunut, kun ei osaa hoitaa raha-asioitaan, vaihtaa työpaikkaa jatkuvasti, käyttää liikaa alkoholia jne. Nyt on tietysti jonkinlainen helpotus, kun saimme vihdoin hänet lääkäriin ja tutkimuksiin ja löytyi syy hänen käyttäytymiseensä. Hän asuu Helsingissä ja pidämme kyllä häneen viikoittain puhelimitse yhteyttä, mutta tuntuu, että hän itse ei lainkaan ole itsestään huolissaan. Emme tietysti voi sanoa, miten lääkitys auttaa, kun hän ei ole sitä vielä aloittanut, toivottavasti se helpottaa oireita ja ennen kaikkea rauhoittaa menoa. Mikä olisi paras tapa auttaa ja tukea häntä? Olemme maksaneet erinäisen määrän hänen laskujaan, kun rahat eivät tahdo koskaan hänellä riittää ja nyt olemme kokeneet, että se on väärin kahta muuta lastamme kohtaan, koska he hoitavat esimerkillisesti asiansa. Mietimme usein, mikä on tulevaisuus tällaisen nuoren kohdalla, jos hän edelleen velkaantuu, eikä pysty huolehtimaan esim. taloudellista asioistaan ja joutuu vaikka irtisanotuksi asunnostaan. Onko mitään neuvoja, miten tulisi menetellä? Hän on joskus saanut toimeentulotukea sosiaalitoimesta, kun joku työsuhde on katkennut eikä ole heti löytynyt uutta työtä. Helpottako diagnoosin kertominen sosiaalitoimen tukiasioissa? On tosi vaikea puuttua aikuisen lapsen elämään, varsinkin, kun asumme eri paikkakunnalla. Miten voisimme edetä asiassa auttaaksemme häntä? VASTAUS: 24.3.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: palava enkeli

Sairastan bipolaarista häiriötä (tod.-83). Olen s-lomalla ja elämääni ja kirjallisuutta tutkisteltuani olen päätynyt ADD:n mahdollisuuteen. En kuitenkaan pääse tutkimuksiin diagnoosini takia. Nämä seuraavat ovat vaivanneet minua koko elämäni. Kadotan tavaroita jatkuvasti ja minun on erittäin vaikea pitää tavarat ja asiat järjestyksessä. Käytännön toimissa se on mielessä, mikä on kädessä. Unohdan jo mitä olin tekemässä. Aikakäsite on minulle vaikea. Uppoudun urakoihini ja myöhästelen aina. Sosiaalisissa suhteissani olen suorasukainen totuuden torvi. Näistä kaikista asioista saan ympäristöltäni negatiivista palautetta ja se aiheuttaa suuria vaikeuksia työssäni. Minulla on vaikeuksia jaksaa, olen väsynyt ja en jaksa ryhtyä urakoihin. VOIKO MITÄÄN TEHDÄ? VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: epätoivoinen

Olen kolmekymppinen nainen, jolla lapsilla tarkkaavuuspiirteisiä ongelmia (toinen vilkas, toinen ajatuksiinsa unohtuva, professori). Itse pienenä olen ollut hidas, ajatuksiini unohtuva jne. Edelleen tunnistan samoja ongelmia, töissä isoja vaikeuksia suunnitella töitä ym. Minulla on diagnosoitu masennus, ahdistuneisuus persoonallisuushäiriö aikuisiällä. Koulu sujunut hyvin ym. Mietityttää kuitenkin oma toiminnanohjaus ja tarkkaavuus, kiinnostavat asiat sujuu, muuten menee välillä vuorovaikutustilanteissa asiat ihan ohi. Kotona lasten kanssa vaikeuksia jäsentää tilanteita. Olisiko syytä tutkia tämäkin puoli, ettei aina haettaisi niin psykiatrista syytä? Itse koen todella ongelmallisena tilanteen, syyllisyyttä, ahdistuneisuutta suhteessa lapsiin. Mies kiinnittänyt huomiota tarkkaavuuden hankaluuksiin. VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: Jojo

Kuka ja millä perusteella voi todeta ad/hd:n aikuisiällä? Tuntuu naurettavalta kävellä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle tällaisen epäilyksen kanssa. Olen jo 26-vuotias ja koulutettukin. Silti nuo oireet istuvat lähes 100%. VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: Pupu

Olisin kysynyt seuraavaa: miten olla vakavassa suhteessa ADHD-potilaan kanssa, joka jatkuvasti tarvitsee vaihtelua ja kyllästyy vähän väliä??? Mitä voi tehdä? VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 2.5.2006, nimimerkki: Puunaaja

Mieheni diagnoosiksi varmistui juuri ADHD. Olemme viimeisen vuoden aikana kokeneet kovia avioliitossamme lähinnä sen takia, että mieheni oireet ovat voimistuneet stressaavan työn takia. Mietin tulevaisuutta ja sitä kuinka jaksan pitää kotimme niin siistinä ja järjestyksessä, että mieheni ei ahdistuisi. Itse hän ei pysty tässä auttamaan. En ole maailman järjestelmällisin ihminen itsekään ja tuntuu joskus niin kohtuuttomalta, että kaikki käytännön asiat ja kotityöt ovat melkein kokonaan minun vastuullani. Neurologi sanoi että mieheni oireet tulevat vain pahenemaan iän myötä. Tarvitsin vinkkejä siitä, että miten jaksan nyt ja tulevaisuudessa? Rakkaus kantaa, mutta joskus voimat vain loppuvat. VASTAUS: 2.5.2006

KYSYMYS: 10.5.2006, nimimerkki: ristikka

Perheessämme on 15-v pojalla ADD ja 11-v tytöllä lievempi oppimisvaikeus. Mistä nämä vaikeudet ovat lähtöisin, ei ole tiedossa. Lasten isä on omiin maailmoihinsa + harrastuksiinsa ja tietokonepeleihinsä uppoutuva (samoin hänen veljensä) sekä helposti ärtyvä asiasta sanottaessa. Kontaktin saaminen on vaikeaa ja näin ollen paras kuvaus perhe-elämästämme on "vuoristorata-elämää", mikä näin iän myötä alkaa ottaa voimille. Hänen isänsä "unohtui" lapsena usein koulutielle ja myöhästeli koulusta + äitinsä hyvin impulsiivinen eikä kykene kunnolla sosiaalisiin suhteisiin. Itse suoriuduin koulusta hyvin ongelmitta ja olen aina suorittanut kaiken alusta loppuun jokseenkin järjestelmällisesti. Omilla sisaruksillani en ole huomannut ko. asioita, vaikka yksi veljeni ei olekaan jaksanut kulkea kultaista keskitietä. Voiko kuvaamani vuoristorataelämä (mielialanvaihteluita, mökötystä syistä joihin ei tiedä syytä) olla tyypillistä ADD tms. sellaisen vaikeuden aiheuttamaa? VASTAUS: 10.5.2006

1 2 3 4 5