Aiheena aikuiset
KYSYMYS: 20.2.2005, nimimerkki: Virpi
Hei! Ex-miehelläni ja lasteni isällä on AD/HD. Kaipaisin neuvoja miten voisin tukea ja auttaa häntä, en osannut tehdä sitä kun olimme yhdessä. Hänellä on päihdeongelma, valehtelee, (ei pidä mitään lupauksia). Lapset kärsivät kun isi lupaa vaikka mitä. Silti rakastan häntä. VASTAUS: 22.2.2005 >>
KYSYMYS: 20.2.2005, nimimerkit: Juha, T., jne.
Miten pääsen tutkimuksiin jos
epäilen itselläni olevan ADHD? Kuka tekee
diagnoosin?VASTAUS: 22.2.2005 >>
KYSYMYS: 17.2.2005, nimimerkki: Frida
Miten aikuisen ADHD
diagnosoidaan? Voidaanko se havaita esim.
EEG:llä, magneettitutkimuksella tai
tietokonekerroskuvauksella, vaikkei epäily
kohdistuisikaan nimenomaan ADHD:hen, vaan
yleisesti johonkin neurologiseen häiriöön? Jos
näin on, onko havainto yksiselitteinen vai vain
suuntaa antava?
VASTAUS: 25.2.2005 >>
KYSYMYS: 17.2.2005, nimimerkki:
Tuomas
Minulla on pieni epäilys siitä että saattaisin
sairastaa ADHD:tä koska olen lukenut monia
artikkeleita aiheista joilla on ollut joskus
masennus ja lopulta on selvinnyt että
sairastaakin aikuisiän ADHD:tä. Olen käynyt
kokeissa ja minulla todettiin pitkäaikainen
masennus. Aikaisemmassa iässä olin hiljainen,
syrjäänvetäytyvä. Nykyään olen vilkas,
helpostihkosti hermoni menettävä. Olisiko
jossain mahdollisuus käydä kokeissa jossa voisi
löytyä ADHD-diagnoosi?
VASTAUS: 25.2.2005 >>
KYSYMYS: 22.2.2005, nimimerkit:
”Sietokykyäkö?” ja
”Ihmeissään ja kyllästynyt”
Ongelmaksi perheessämme on muodostunut mieheni
käyttäytyminen, onko kysymys ADHD:stä vai
muusta? Käyttäytymisessä mainittavimpana on
keskittymiskyvyn puute, asioiden priorisoinnin
hankaluus, ajantajun puuttuminen, yletön
ajattelematon rahankäyttö (aina ja vain
syksyisin, muina aikoina on hyvin säästäväinen),
lupauksien rikkominen, vastuuntunnottomuus
monissa asioissa. Nämä hankaluudet ovat vieneet
avioliittomme ratkeamispisteeseen. Onko ks.
"sairaus" perinnöllistä, sillä toinen
kaksospojistamme tuntuu kärsivän
samantyyppisistä ongelmista. Onko hoitoa
olemassa, lääkitystä, terapiaa vai pitääkö vain
suhtautua kärsivällisesti?
VASTAUS 1.3.2005 >>
KYSYMYS:
10.3.2005, nimimerkki: "Epätietoinen" Hei!
Minulla todettiin ADHD, olen vähän ylin 30
vuotias mies. Jotenkin tuntuu helpottavalta että
sain syyn miksi olen ollut aina "epänormaali"
samalla tunnen suurta häpeää. Sain myöskin
lääkityksen ADHD:hen mutta en tiedä aloitanko
sitä koska kun luin näistä lääkkeistä, niin
tuntuu, että nämä lääkkeet ovat todella kovia
aineita. En ole myöskään kertonut tästä
lähiomaisille kuten vanhemmille, enkä tiedä
kuinka sen tekisin. Eli miten minun kannattaisi
aloittaa tämän kanssa eläminen? Opiskelen tällä
hetkellä ammattikorkeassa ja opiskelutkin ovat
tuottaneet minulle vaikeuksia. Kiitoksia
etukäteen. KYSYMYS:
2.3.2005, nimimerkki:
Epätoivoinen Hei
Olen jäänyt n. vuosi sitten
työkyvyttömyyseläkkeelle ja nyt kun minulla on
ollut aikaa miettiä elettyä elämää taaksepäin,
huomasin olleeni lapsesta saakka erilainen kuin
muut. Tämän vuoksi meninkin
mielenterveystoimistoon ajatuksena, että kun nyt
kerrankin aikaa riittää tutkimuksiin, asia
tutkittaisiin perinpohjin. Jo toisella
käyntikerralla alustava diagnoosi oli syntymästä
lähtien sairastettu ADHD. Minullakin on takanani
2 avioeroa, alkoholin väärinkäyttöä (tosin olen
ollut n. vuoden raittiina), pari
itsemurhayritystä, taipuvaisuutta
lääkeriippuvuuteen, epilepsia ja monta muuta ns.
vaivaa. Kysyisinkin että onko ikäiselläni 45v.
mitään toivoa nauttia edes hivenen paremmasta
elämänlaadusta kuin näinä vuosina jotka on jo
takana?
VASTAUS 17.3.2005
KYSYMYS: 20.2.2005, nimimerkki:
Moniongelmaisen omainen Olen
37-vuotiaan miehen pikkusisko. Veljelläni on
liuta diagnooseja eli ainakin MBD-epäily? (ennen
koulun alkua), lapsuusiän autismi (todettu
aikuisena eli yli 18 v.), lievä kehitysvamma.
Olemme perheessä aivan varmoja siitä että hänen
diagnoosinsa tulisi olla ADHD. Miten tällaisen
aikuisen, kotoa laitoksessa asuvan aikuisen
kohdalla on mahdollista saada selvyyttä ja apua?
Veljelläni on ollut toista kymmentä vuotta
voimakas psyykelääkitys, joka lamauttaa
toimintakyvyn. Käsissä voimakasta tärinää,
huimausta, voimakasta uneliaisuutta,
unihäiriöitä, virtsaamisen vaikeuksia,
koordinaatio-ongelmia ja kömpelyyttä (veli
muuten ollut lapsena/nuorena normaali
liikunnaltaan). Lääkityksestä huolimatta
masentuneisuutta, ahdistuneisuutta,
raivokohtauksia, fyysistä levottomuutta.
VASTAUS 22.3.2005
KYSYMYS: 2.4.2005, nimimerkki: Outolintu Olen
21-vuotias perheen äiti. Minun 12-vuotiaalla
veljelläni on todettu ADHD. Myös minua
tutkittiin, kun ala-asteella en pystynyt
täydessä luokassa keskittymään opiskeluun.
Lääkäriltä äitini sai vain tiedon, että lapsi on
vain laiska opiskelemaan, niin kuin hän asian
tuolloin minulle ilmaisi. Sen jälkeen
vaikeuksiini suhtauduttiinkin tämän mukaisesti.
Minusta tuli musta lammas. Ja vaikka kuinka
yritin, en pysynyt muiden mukana. Tuntui todella
pahalta, kun kukaan ei uskonut että tein
kaikkeni. Aloin lintsailla tunneilta aina kun
pystyin, ja alamäkeni jatkui ylä-asteella. Olin,
ja olen lyhyt pinnainen, en pysty tekemään
asioita niin kuin haluaisin. Aina kun innostun
tai suutun, en voi hallita itseäni laisinkaan.
Joko täytyy päästä yksin vessaan hyppimään ja
hihkumaan tai rikkoa paljon astioita. Voinko
siis olla itsekin ADHD? Ja vaikka olisinkin
äitini sanoo ettei diagnoosista enää ole mitään
hyötyä. Onko näin? Haluaisin vain joskus tuntea
kuuluvani johonkin, ja tietää kuka tai mikä minä
olen. Olen ainakin tunnistanut itsessäni hyvin
paljolti samoja asioita kuin mitä veljelläni
esiintyy. Alkoholi on minulle niin kuin isäni
kolmelle veljellekin ollut aina ongelma, olen
ajoittain myös ollut jokseenkin itsetuhoinen.
Mikään alakaan ei tunnu minulle sopivan, koska
en oikein saa otetta mistään. Puualasta olisin
pitänyt, mutta en pärjännyt teoria aineissa
ollenkaan. Mitä minun tulisi tehdä asialle?
VASTAUS 4.4.2005 >> KYSYMYS:
11.4.2005, nimimerkki: Äiti Hei!
Olen 34v. nainen. Nuoremmalla pojallani on
ADHD ja
samoin nuoremmalla tyttärelläni, tosin lievä,
mutta vasta todettu. Epäilen itselläni olevan
myös ADHD.
Nyt vain tuntuu, että en osaa hakeutua
tutkimuksiin mihinkään, olen jotenkin jumissa
asian suhteen. Paikkakuntamme psykologille
pääsisin kesällä, mutta haluaisin, että pääsisin
"kunnon" tutkimuksiin, eli ihan neurologille
tms. Voiko tuolta psykologilta saada lähetettä
tuollaiselle lääkärille, vai hakeudunko
yksityisesti jonnekin?
VASTAUS 19.4.2005 >>