KYSYMYS: 18.8.2006, nimimerkki: ADHDvaimo

Miehelläni on ADHD; tosin diagnosointi ja lääkityksen saamisen käsittely on kesken, mutta loppusuoralla ollaan - onneksi. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten voisimme saada miehelleni coachin mahdollisimman nopeasti, jotta hän pääsisi kiinni arkeen ja uuden elämän alkuun ennenkuin toivorikkaus "uudesta elämästä" kuihtuu. VASTAUS: 18.8.2006

KYSYMYS: 18.8.2006, nimimerkki: Emppu

Hei! Neljä vuotias poikamme (ei sisaruksia) on vauhdikas ja koko ajan liikkeessä ellei satu katsomaan piirrettyjä. Viimeisen vuoden aikana hän on oppinut leikkimään yksin, mutta silloinkin mieluisat miekkaleikit meinaavat mennä riehumiseksi. Totteleminen ja rajojen ymmärtäminen (uusissa asioissa) onnistuu vasta jäähyjen kautta, jossa hän saa hirvittävät itkupotkuraivarit. Mielellään hän kääntää sen viimeisen kortin. Päiväkodista on viestitetty, että poikamme on vilkas, utelias ja paikoillaan kestäminen mm. ruokailun yhteydessä on ei meinaa onnistua, ja tarvitsee mielellään opettajan vierelle vahtimaan tilannetta. Kärsivällisyys ja keskittymiskyky ovat vähissä, ja yksin unille rauhoittuminen onnistuu vasta kun on rättiväsynyt. Yrittäessämme opettaa hänelle vaikeita ja kärsivällisyyttä vaativia asioita esim. pyörällä ajoa tai kirjainten kynäilemistä, hän vastaa ettei halua. Erityisesti väsyneenä kaikki on korostuneempaa, ja tuolloin myös puhuminen saattaa muuttua epäloogiseksi papatukseksi ajatuksen kimpoillessa asiasta toiseen. Poikamme meni päiväkotiin 1 vuotiaana, ja siitä asti viestit ovat olleet samankaltaisia, josko monissa asioissa on tapahtunut selkeää kehittymistä. Säännöllisiä keskusteluja päiväkodin henkilökunnan kanssa on käyty, ja niissä on löydetty yhteinen sävel. Tässä vaan tuntee olevansa pää pyörällä, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä - Ehkä ADHD Ehkä EI. Mistä päästä tätä on paras alkaa purkamaan, jos päätämme alkaa selvittämään asiaa? VASTAUS: 18.8.2006

KYSYMYS: 18.8.2006, nimimerkki: Sirpa

Miten toimia silloin, kun 17-vuotias ADHD nuori saa raivokohtauksen; eli alkaa heitellä tavaroita ja käyttäytyä itsetuhoisesti. Mihin ottaa yhteyttä, jos itse ei pysty hallitsemaan tilannetta. Mihin numeroon täytyy silloin soittaa ja pyytää esim. ambulanssi hakemaan? Onko olemassa jokin mielenterveysambulanssi? Miten saada yleensäkin ADHD nuori hoitoon, jos hän itse ei suostu menemään. Onko ammattiauttajia, jotka tällaisessa tilanteessa tulevat kotiin? VASTAUS: 18.8.2006

KYSYMYS: 18.8.2006, nimimerkki: Sirpa

Hei! Meillä on vilkastakin vilkkaampi 8 v tyttö. Päivisin erittäin iloinen ja hyväntuulinen sekä puuhakas. Sosiaalinen ja riehakaskin. Mielikuvitusta riittää. Ongelmaksi alkavat käydä öiset painajaiset. Useinmiten unen sisältönä ovat päälle ajavat autot/rekat myös tulipaloja sun muuta tuhoutumista saattaa olla unessa tai joku tulee ja varastaa hänet ja laittaa pimeään säkkiin. Näitä painajaisia on kestänyt jo pitkään (useamman vuoden) ja siksi alan jo olla huolissani... Onko tämä tällainen normaalia vilkkaalle lapselle ja voiko painajaisiin jotenkin vaikuttaa? Miten? Yleensä olen pyrkinyt keskustelemaan unista ja pohtimaan, miten hän unessaan voisi toimia esim. auton ajaessa kohti. Vaikeaa en mennä sanomaan, onko tästä ollut mitään hyötyä... VASTAUS: 18.8.2006

KYSYMYS: 18.8.2006, nimimerkki: Apua lapsen iltapäivähoitoon

Saako ADD-lapsen iltapäivähoitoon yhteiskunnan tukea? Poikani (7v, aloittaa elokuussa 2. lk:n) sai kesällä diagnoosiksi ADD ja Equasym-lääkehoito aloitettiin tällä viikolla. Hän on jonossa kuntoutukseen. Ensimmäinen kouluvuosi oli katastrofi. Koulussa hän pärjää tiedollisesti ja taidollisesti erinomaisesti, mutta ajan, tominnan yms. hallinta takkuaa. Iltapäiväkerhosta soitettiin kerran pari viikossa ja pyydettiin hakemaan poika pois, koska he eivät saaneet häntä tekemään asioita samaan tahtiin kuin muut tai poika sai raivareita yms. Osittain syynä oli mielestäni henkilökunnan vähyys ja taitamattomuus. En siis voi laittaa poikaani iltapäiväkerhoon syksyllä. Yksin kotona hän ei halua olla. Työaikaa en voi lyhentää, joten olen nyt palkannut pojalleni hoitajan kotiin iltapäiviksi. Yksinhuoltajana tämä on taloudellisesti raskas taakka. Voiko Kelalta tai muualta saada tukea? Tuloni ovat sellaiset, että normaaleja sosiaalietuuksia en koskaan saa. VASTAUS: 18.8.2006

KYSYMYS: 18.8.2006, nimimerkki: Hertta

Julkaisuissa on paljon tietoa adhd oireista, ja olen varma siitä että miehelläni on adhd. Kysyisinkin ensimmäiseksi mistä apua jaksamiseen kärsiville puolisoille ja vanhemmille? Itse en saa mistään minkäänlaista ymmärrystä koska miehelläni on adhd. Sukulaiset ja ystävät sanovat että teeskentelee. Tuskin, koska tiedän että hän itsekin kärsii tilanteesta. Olen 4 pienen lapsen äiti ja mies on täysin vastuuton laiskamato. Olen lisäksi kokopäivätyötä ja perheen pääasiallisin elättäjä. En voi töitäkään jättää. Enkä kohta enään jaksa. Kunnon diagnoosia on odoteltu kohta koko 2006 ajan, ainakaan tällä paikkakunnalla ei tunnu löytyvän auttavaa tahoa, mies käy jokaisella taholla kerran ja siihen se jää. Mielenterveystoimistost ei ollut apua, yksityinen lupasi järjestää lähetteen Vaasaan, mutta siitä on jo 4 kk aikaa. VASTAUS: 18.8.2006

KYSYMYS: 8.8.2006, nimimerkki: Ikiliikkujan äiti

Tyttäremme on nyt 3 v 2kk vanha. Hän on vauvasta asti ollut erittäin vilkas ja vaativa lapsi. Hän ei juuri koskaan ujostele eikä tule äidin helmaan pyytämään apua jos joku kiusaa. Kun hän aloitti tarhan 1 v 3kk ikäisenä niin hän ei koskaan itkenyt perääni kun hän jäi tarhaan. Kuitenkin parin kuukauden kuluttua hän alkoi purra, raapia ja repiä tarhakavereitaan. Hän oppi kävelemään vasta puolitoistavuotiaana ja ajattelin hänen kärsineen kun kaikki muut lapset osasivat samassa ryhmässä kävellä. Mutta tilanne vain paheni puremis- ja repimisvaihe loppui kun hän oli 2 v 6kk. Hän repii kaikki kirjansa, rikkoo suurimman osan leluistaan vaikka näytän hänelle miten niillä leikitään ja jatkuvasti kerron että tavaroita ei saa heittää repiä ja purra. Hän tykkää piirtää, muovailla ja maalata. Yritän jatkuvasti kannustaa häntä tekemään asioita jotka vaativat keskittymistä mutta hän jaksaa yhtä asiaa korkeintaan muutaman minuutin. Esim. maalaus yleensä päättyy siihen että hän hakkaa pensseliä täysillä pöytää tai pilkkoo muovailuvahat veitsellä ja heittää ne ympäri huonetta. Hän myös lyö minua erittäin herkästi jos ei saa tahtoaan läpi tai jos yritän auttaa tai neuvoa häntä niin hän saa hirveän raivopuuskan, eikä kuuntele ollenkaan kun hänelle puhutaan. Myös hänen sosiaalisuutensa on todellinen ongelma, hän tuppautuu vieraiden ihmisten seuraan menee koskemaan ohikulkijoita, on todella tungetteleva eikä usko vaikka sanon että kaikki ihmiset eivät pidä siitä että menet juttelemaan eikä toisten tavaroihin saa koskea. Ruokapöydässä hänen jalat potkivat koko ajan ja hän ei millään pysy ruokailun aikaa paikoillaan vaan karkailee ja pahimmassa tapauksessa heittää astiat lattialle ja sylkee ruoat suustaan. Olen aivan loppu. Tuttavani ihailevat tytärtämme koska hän on niin rohkea ja sosiaalinen mutta myös päivittelevät avoimesti miten ihmeessä jaksan. En kyllä enää jaksakaan koska mikään ei tehoa. Jos pyydän häntä odottamaan paikoillaan eteisessä kun haen laukun keittiöstä niin hän ei pysty olemaan edes sitä hetkeä paikoillaan. Muutenkin hän yleensä juoksee koko ajan, rauhallinen kävely onnistuu ulkona kun sanon että jos hän ei kävele ja pidä vaunuista kiinni menemme takaisin kotiin. Hän myös esittää samaa kysymystä 3-10 kertaa ja minä vastaan 3-10 kertaa, usein otan häntä kasvoista kiinni katson silmiin ja sanon: kuuletko sinä? Äiti vastasi jo? VASTAUS: 8.8.2006

KYSYMYS: 8.8.2006, nimimerkki: Väsynyt pariskunta

Apuva! Miten meidän tulisi toimia? Meillä on 8-vuotias lapsi (toisiksi vanhin neljästä lapsesta), jota olemme käyttäneet lasten psykiatrisella tutkittavana viimeisen vuoden verran. Aluksi epäiltiin dissosiaatiota, sitten diagnoosiksi varmistui adhd. Syksyllä alkaa lääkitys. Jonkun asteista terapiaa on myös harkittu ja koulun kanssa ihmetellään, miten heidän kanssaan tehtäisiin yhteistyötä, sillä siellä on se asenne, että lapsi olisi muuten normaali, mutta hänet on "vain kasvatettu huonosti". Joka tapauksessa: Suurin ongelmamme on se, että lapsi on tavattoman uhmakas suurimman osan aikaa. Nukkumaanmeno on kaikkein vaikeinta. Hän nukahtaa vasta keskellä yötä (joskus valvoo miltei koko yön), ei suostu menemään sänkyyn, ei rauhoitu sitten millään ja aamuisin on todella väsynyt ja herääminen kestää ja kestää. Koulusta hän myöhästyy lähestulkoon aina. Päivällä ei siltikään ole väsynyt, eli päiväunista on turha puhuakaan. Viime syksynä tyttäremme löysi kirjojen maailman ja koimme sen helpotukseksi, sillä lukiessa hän ei revi esim. tapetteja seiniltä, juokse piilosilla, uhmaa, häiritse muita lapsiamme jne jne... Nyt ikävä kyllä samat temput ovat taas alkaneet, kirjoista huolimatta. Päivisin on sama meno. Siis uhmakkuuden kanssa. Hän on äääääärettömän huono sosiaalisissa taidoissa ja riitautuu poikkeuksetta jopa kolmevuotiaan pikkusiskonsa kanssa. Koulu on hänelle yhtä helkattia, sillä opettaja lähes inhoaa häntä (ja meitä, hänen vanhempiaan), samoin hänen luokkatoverinsa. Olemme neuvottomia. Kaikki on hänelle pelkkää vitsiä ja leikkiä. Keskusteleminen on vaikeaa ja joinain päivinä edes pienen asian löytäminen, josta pystyisi antamaan sitä paljon kehuttua myönteistä palautetta, on todella vaikea löytää. Niin päin seiniä hän käyttäytyy, useimmiten ei pahuuttaan, mutta siltikin niin, että on pakko rajoittaa rajoittamisen päälle. Tänä iltana jouduimme turvautumaan "holdingiin", vanhaan kunnon sylissäpito menetelmään, paitsi että kun tyttö on kasvanut, kyseessä oli lähinnä kiinnipito kunnes rauhoittui. Tyttären isosisko puhkesi itkemään, pikkuveli heräsi myös uniltaan ja todennäköisesti koko kerrostalo heräsi. Nyt, kello yksi yöllä, saimme vauvan nukkumaan ja nämä isoimmat tytöt myös rauhoittumaan, meidän sänkyymme. Tyttö kertoi, että häntä pelottaa mennä kouluun. Elämämme kai olisikin helpompaa, jos koko koulua ei olisi. Ikävä kyllä sitä on pakko käydä. Myös nämä nukkumaanmenot on saatava järjestykseen, emme vain tiedä, miten? Olemme molemmat lopen uupuneita tähän jatkuvaan "sotatilaan". Jos tyttäremme ei ole tyytymätön, niin opettajat on, tai sitten kaikenmaailman sosiaalikasvattajat vain toteavat, että "kyllä lapsen on saatava nukkua kunnolla yönsä". No niinpä, mutta MITEN???? Olemme koittaneet laulaa ja noudattaa rutiineita ja silitellä ja komentaa ja tuhman tuolia ja kirjoja ja käytöskukkasia ja ja ja... Pitäisi kasvattaa vielä näitä kolmea muutakin ja ehtiä hoitamaan parisuhdettakin ja elää ihan normaalia elämääkin, mutta kaikkialta tulee vain näitä "hyvää tarkoittavia ohjeita", vaan ei mitään käytännön neuvoja. Miten ihmeessä me kasvatamme tätä lasta?? Niin ja ihan jälkikirjoituksena: Tyttö on myös yökastelija ja tuhrii housujaan ihan päivälläkin vähän väliä, eikä osaa esim. r-kirjainta edelleenkään kunnolla. Nyt, viimeisen puoli vuotta olemme saaneet hänelle vaippoja ilman kustannuksia terveyskeskuksesta. Eikö todella ole olemassa mitään muita tukikeinoja?? Koulunkäyntiavustajaa, jotain sairaan lapsen hoitotukea tms, toimintaterapiaa, hoitohenkilökuntaa jostain edes joihinkin juttuihin, koulukuljetusta: MITÄÄN? Olemme TÄYSIN TOTAALISEN YKSIN näiden kysymyksien ja ongelmien kanssa ja pelottaa, että mistä taas nekin rahat niihin lääkkeisiin, sitten joskus kun ne ehkä jopa saadaan aloitettua. VASTAUS: 8.8.2006

KYSYMYS: 4.8.2006, nimimerkki: Esa

Hei! Olen 36 -vuotias mies henkilö lapsena on todettu adhd aikuisiällä on todettu paniikkihäiriö onko näillä mitään yhteistä ,olen ruvennut nyt miettimään että minulla ei olisi ph vaan tuo vanha ahdh vaivaa minua vieläkin. VASTAUS: 4.8.2006