Neuropsykologinen juuttumisvaikeus

oppimisvaikeuksien taustalla  

Miten tunnistaa juuttumisvaikeuksista kärsivän lapsen?

Kun lapsella saattaa kulua kohtuuttomasti aikaa koulussa kirjojen tai välineiden esille ottamiseen. Työn aloittaminen on jäykkää ja siirtyminen tehtävästä toiseen lähes ylivoimaista.  Siirtyminen esimerkiksi yhteenlaskusta vähennyslaskuun on hankalaa. Vieraan kielen oppimisvaikeudet saattavat johtua juuttumisongelmasta. Päiväkodissa lapsi saattaa kieltäytyä laululeikeistä ja jumpasta, koska molemmissa vaaditaan rytmitystä ja siirtymistä toiminnosta toiseen. Lukemaan oppiminen tuottaa vaikeuksia. lapsi oppii usein äänteet, mutta niiden yhdistäminen tavuiksi on vaikeaa. lapsi saattaa toisaalta oppia lukemaan, mutta lukutaito jää heikoksi ja ongelmat kasaantuvat ala-asteen ylemmillä luokilla.
Kotona juuttumisvaikeuksiset lapset voivat tehdä koko perheen elämän uuvuttavaksi, koska arkielämän tilanteet eivät suju joustavasti. Koetilanteet koulussa ovat ylivoimaisia, koska nopea, pakonomainen tilanne vain korostaa vaikeutta. Juuttumistaipumuksesta kärsivät lapset ovat koululaitoksen alisuoriutujia. Kouluunkin lähteminen saattaa kestää. Äiti hoputtaa pukemaan ja syömään, mutta tilanteet venyvät ja juuttuvat paikoilleen. Nalkutus ja käskeminen eivät tehoa juuttumislapseen. Lapsi ei kykene tahdonalaisesti päättämään siirtymisestä toiminnosta toiseen.  

Mistä ongelmassa on kysymys?

Kysymyksessä on aivojen etuosien motoristen alueiden kypsymättömyys. Tämä alue ohjaa toimintojen käynnistymistä, rytmitystä ja joustavuutta. Tällä alueella oleva kypsymättömyys voi tulla esille myös toimintojen juuttumisena.
Juuttumisvaikeutta voi ilmetä kaikenikäisillä. Ongelma on yleinen ja se voi olla lievä tai vaikea. Usein juuttumisvaikeuteen liittyy lyhytkestoisen muistin ongelmia.
Neuropsykologisen testin avulla lapsen oppimisvaikeudet voidaan täsmentää juuri tietyn aivoalueen ongelmaksi.
Luokanopettaja on avainhenkilö, joka tunnistettuaan ongelmat ohjaa lapsen erityisopettajan luo. Tämä puolestaan yhteistyössä koulupsykologin kanssa lähettää lapsen tarvittaessa neuropsykologin tutkimuksiin.
Myös aikuisten lukihäiriöiden taustalla saattaa olla motoristen alueiden vaikeudet.  

Miten auttaa lasta koulussa?

Tärkeintä juuttumislapsen auttamiseksi on ongelmien mahdollisimman varhainen tunnistaminen, jotta vältyttäisiin vuosia kestävältä epätietoisuudelta ja jotta kuntoutus olisi mahdollisimman tehokasta. Tärkeää on havaita, että juuttumisvaikeus ei tarkoita välinpitämätöntä asennetta kouluun, holtittomuutta tai psyykeen liittyviä ongelmia. Juuttumislapselle on tyypillistä koulussa ponnisteleminen ja yrittäminen, mutta jatkuvat erityisvaikeudesta johtuvat epäonnistumiset johtavat lopulta innostuksen sammumiseen ja itsetunto-ongelmiin.
Neuropsykologin tekemä juuttumisvaikeus-diagnoosi ohjaa ja tehostaa erityisopettajan työtä lapsen kanssa. Parhaimmillaan myös luokanopettaja pystyy eriyttämään opetusta diagnoosin perusteella sellaiseksi, että lapsen oppiminen helpottuu. Luokanopettajan pitäisi nykyistä enemmän eriyttää läksyjä eli antaa oppimisvaikeuksiselle lapselle vähemmän läksyjä. Harjoitusta täytyy olla kohtuullinen määrä ja sen täytyy olla järkevästi suunniteltua.
"Joustoharjoitukset" siirryttäessä uuteen asiaan musiikin, lorujen, rytmitysten tai vaikka ornamenttien piirtämisen muodossa auttavat lasta aloittamaan uuden työskentelyn. Myös vapautuneen ilmapiirin luominen on tärkeää. Myönteisen palautteen antaminen onnistumisesta tai tehtävien suorittamisesta on juuttumisvaikeuksista kärsiville lapsille erityisen tärkeää.
Koetilanteiden helpottaminen. Riittävästi aikaa tehtävien suorittamiseen. Selkeät ja johdonmukaiset tehtävät, jotka on eriytetty useammalle sivulle. Mahdollisuus myös suulliseen kuulusteluun.
Nykyinen oppimiskäsitys korostaa tiedonhankintataitoja ja ongelmanratkaisua. Sen mukaan lapsen tulisi myös yhä varhaisemmassa vaiheessa kyetä suunnittelemaan ja ohjaamaan omaa oppimistaan. Opetusmenetelmien tulisi olla oppilaskeskeisiä. Ekaluokkalaisten kapasiteetti ei kuitenkaan riitä vielä viikon työn suunnitteluun, eikä urakkatehtävistä huolehtimiseen. Pieni koululainen tarvitsee tarkkoja ohjeita ja opettajajohtoista opetusta.  

Miten auttaa lasta kotona?

Vanhemmat eivät voi olla neuropsykologisia kuntouttajia, mutta jotain he voivat tehdä tilanteen helpottamiseksi.
Vanhemmat ovat korvaamattomana apuna läksyjen tekemisessä. He eivät tietenkään voi tehdä läksyjä lapsen puolesta, mutta voivat olla koko ajan käytettävissä ja auttaa lasta aloittamaan ja siirtymään tehtävästä toiseen. Eri aineiden läksyjen välillä lapsi voisi tehdä vanhempien kanssa vaikka pienen kävelylenkin, joka auttaa siirtymisessä uuteen asiaan.
Läksyille tulisi varata jo ekaluokasta lähtien vakiopaikka päivässä. Ei ole olemassa mitään neuropsykologista tietoa, miksi lasten pitäisi tehdä läksyt hiljaisuudessa omassa huoneessaan. Useat lapset haluavat tehdä läksyt keittiön pöydän ääressä, missä äiti on läsnä. Oppimistyylejä on monia ja niitä tulisi kunnioittaa. Siinä, missä musiikki häiritsee toisten keskittymistä, se voi auttaa jotain toista selviämään tehtävistään. Läksyt pitäisi tehdä aina erinomaisen huolellisesti.
Oppimisvaikeuksista lasta ei saa jättää yksin painiskelemaan läksyjen kanssa. Lapsi ei pysty itse kantamaan vastuuta läksyistään. Jos läksyjen parissa vanhempien avustuksellakin kuluu yli tunti päivittäin, kannattaa ottaa yhteys opettajaan tilanteen selvittämiseksi.
Kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeää.

Tekstissä on käytetty sanomalehti Karjalaisen artikkelia "kun läksyt eivät suju". Artikkelin on laatinut kk, luokanopettaja Helka Sivonen. Artikkelin pohjana ovat Pohjois-Karjalan keskussairaalan kasvatustieteiden tohtori ja neuropsykologi Raili Hiltusen tekemät tutkimukset.