Adhd:stä tutkittua

Adhd:stä tutkittua

Tähän osioon nostetaan aika ajoin esille ajankohtaista tutkimustietoa. Parhaiten uuteen tutkimustietoon pääsee käsiksi kuitenkin suoraan erilaisista tietokannoista, joita kannattaa hyödyntää laajemmin tiedon etsinnässä.

 

ADHD ei häviä iän myötä

Adhd mielletään yhä usein vain lasten ja nuorten ongelmaksi, vaikka myös monet aikuiset kamppailevat samojen oireiden kanssa. Hollantilainen tutkimusryhmä on tuoreella tutkimuksellaan kerännyt näyttöä siitä, ettei adhd häviä iän myötä.

Tutkimusryhmä toimitti adhd-oireita kartoittavan kyselylomakkeen 1494:lle 60–94-vuotiaalle henkilölle. Vastausten perusteella kutsun strukturoituihin diagnostisiin haastatteluihin sai 231 osallistujaa.

Tutkijoiden mukaan yli 60-vuotiaista noin 3 % täytti adhd:n kriteerit. Yleisyys on samaa suuruusluokkaa kuin lasten ja nuorten keskuudessa. Heistä 3-7 sadasta täyttää vastaavat kriteerit. Tutkijat havaitsivat 60–70-vuotiailla merkittävästi enemmän oireita kuin 71–94-vuotiailla.

Iäkkäämpien ihmisten tarkkaavaisuushäiriöitä on tutkittu vähän, mikä osaltaan lisää tulosten mielenkiintoisuutta. Tutkimukseen voi perehtyä tieteellisen British Journal of Psychiatry -lehden internet-sivuilla http://bjp.rcpsych.org/. Artikkelin nimi on Prevalence of attention-deficit hyperactivity disorder in older adults in The Netherlands.

 

Adhd-aikuisten psykologisesta kuntoutuksesta

Maarit Virta tutki väitöskirja-aineistossaan kognitiivis-behavioraalisesti (CBT) orientoituneen ryhmäkuntoutuksen (n=29) hyödyllisyyttä ja mahdollisen hyödyn pysyvyyttä kuuden kuukauden seurannassa. Tämän lisäksi hän tutki lyhyen hypnoterapian (n=9), kognitiivis-behavioraalisen kuntoutuksen (n=10) ja tietokonepohjaisen kognitiivisen harjoittelun (n=9) hyödyllisyyttä yksilökuntoutuksessa verrattuna toisiinsa ja kontrolliryhmään (n=10).

Ryhmäkuntoutuksessa osallistumisaktiivisuus ja kurssilaisten tyytyväisyys saamaansa kuntoutukseen osoittautui hyväksi. Kuntoutuksen jälkeen oireissa tapahtui vähenemistä ja kuuden kuukauden seuranta-arvioinnissa niillä henkilöillä, joilla oli tapahtunut kuntoutuksen myötä kohentumista, hyödyt olivat pääosin säilyneet.

Yksilökuntoutustutkimuksessa hypnoterapia- ja CBT-ryhmissä tapahtui oireiden vähentymistä. Kognitiiviseen harjoitteluun osallistuneilla tapahtui varmentumista harjoitelluissa tehtävissä, mutta tämä edistyminen ei yleistynyt kognitiiviseen suoriutumiseen tai itsearvioituihin oireisiin.

Tulokset tukevat aikaisempia tutkimuksia, joissa CBT- lähetysmistapa on todettu hyödylliseksi ADHD-aikuisten kuntoutuksessa. Myös hypnoterapia vaikuttaa soveltuvalta kuntoutusmuodolta. Kognitiivisesta harjoittelusta ei todettu olevan hyötyä, mutta siltä osin tarvitaan vielä lisätutkimusta. Virran mukaan jatkossa on tärkeää tutkia kuntoutusmuotoja pidemmillä kuntoutuksilla ja laajemmilla aineistoilla sekä käyttäen esimerkiksi elämänlaadun ja kognitiivisen harjoittelun erilaisia mittareita. Kliinisessä työssä on tärkeää järjestää ADHD-aikuisille psykosiaalista tukea ja kuntoutusta lääkityksen lisäksi.

Virta, Maarit 2010: ADHD-aikuisten psykologinen kuntoutus. Neljän lyhytintervention tutkimus. Psykologian tutkimuksia 71. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteiden laitos. Helsinki. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/63952/adhdaiku.pdf?sequence=1

 

Vanhempainohjauksen menetelmistä

Campbell Kirjaston systemaattisessa katsauksessa on arvioitu adhd-oireisten lasten ja nuorten vanhemmille tarkoitettujen interventioiden hyötyjä. Katsauksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko vanhempainohjauksen interventiot vaikuttavia vähentämään adhd-oireita ja niihin yhteydessä olevia ongelmia 5-18 vuotiaiden lasten perheissä, verrattuna kontrolliryhmiin, joissa ei käytetty vanhempainohjauksen interventiota. Katsaus sisältää viisi kriteerit täyttävää tutkimusta, jotka sisälsivät yhteensä 284 osallistujaa.

Yhteenvetona katsauksessa todetaan, että vanhempainohjauksella voi olla positiivisia vaikutuksia adhd-oireisen lapsen käyttäytymiseen. Vanhempainohjaus voi myös vähentää vanhempien stressiä ja lisätä luottamusta. Tutkimusten laatu vaihteli ja tutkimusten heikko metodologinen laatu voi vaikuttaa tutkimustuloksiin ja niiden johtopäätöksiin. Tutkimuksissa esimerkiksi adhd:hen liittyvät oirekuvaukset olivat epäselviä.

Zwi, Morris & Jones, Hannah & Thorgaard, Camilla & York, Ann & Dennis, Jane A 2012: Parent training interventions for attention deficity hyperactivity disorder (ADHD) in children aged 5 to 18 years. Campbell Systematic Reviews 2. The Campbell Collaboration. http://www.campbellcollaboration.org/library.php Viitattu 1.3.2012.