Adhd-perustietoa

Adhd-perustietoa

Adhd on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, josta käytetään myös nimitystä tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö. Adhd tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder. Kyseessä on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Nämä ydinoireet voivat näkyä ja painottua eri tavoin ja niistä on haittaa useammalla elämän osa-alueella.

 

 

 

Adhd on yleinen toimintakykyä heikentävä häiriö, jonka esiintyvyys on noin 5 %, mutta esiintyvyysluvut vaihtelevat esimerkiksi käytetyistä kriteereistä riippuen. Usein adhd:hen liittyy samanaikaisesti muita neurologisia ja psykiatrisia häiriöitä. Adhd:n voidaan ajatella olevan joidenkin ihmisten ominaispiirre, joka voi näyttäytyä eri tavoin elämänkaaren eri vaiheissa. Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa osaltaan siihen, muodostuvatko adhd-oireet merkittäviksi toimintakyvyn rajoitteiksi vai jopa vahvuuksiksi, jos ne osataan kanavoida ja huomioida oikein. Tämän vuoksi muun muassa ympäristön tukitoimilla on suuri merkitys.

 

Tarkkaamattomuutta, ylivilkkautta ja impulsiivisuutta voi esiintyä hyvin monista eri syistä ja monissa eri tilanteissa ilman, että kyseessä on tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö. Adhd-oireyhtymässä edellytetään, että oireita on tavallista enemmän, niistä on selkeästi haittaa, ne ovat kestäneet ainakin puoli vuotta ja esiintyneet eri elämäntilanteissa, eivätkä paremmin sovi johonkin muuhun psykiatriseen häiriöön.

Lasten ja nuorten adhd:stä on tehty Käypä hoito -suositus (2007, 2012), josta löytyy tarkemmin tietoa adhd:stä, sen diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta. Käypä hoito -suositus toimii myös osaltaan näiden verkkosivujen tiedonlähteenä. Käypä hoito -suositukseen pääset tutustumaan täällä. 

 

Mistä adhd johtuu?

Adhd on neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö, jonka oirekuvan kehittymiseen voivat vaikuttaa perinnölliset tekijät, raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet ja erilaiset psykososiaaliset tekijät. Perinnöllisillä tekijöillä ja erityisesti aivojen välittäjäaine Dopamiinin säätelyllä ajatellaan olevan merkittävä rooli adhd:ssä.

 

Mitä tukea?

Oireiden esiintyminen saattaa vaikeuttaa jokapäiväistä elämää päiväkoti-, koulu-, opiskelu-, työ- tai kotiympäristössä. Ympäristöön liittyvät tukitoimet ovat keskeisessä asemassa adhd-oireisen henkilön arjen tukemisessa. Tukimuodot tulisi järjestää yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Adhd-oireinen henkilö hyötyy usein tilanteiden, tehtävien ja toimintojen jäsentämisestä siten, että ympäristö tukee tarkkaavaisuutta ja oman toiminnan ohjaamista. Tiedon antaminen, neuvonta ja ohjaus, erilaiset terapiamuodot, sopeutumisvalmennuskurssit, valmennustoiminta, vertaistuki ja tarpeenmukainen lääkitys voivat merkittävästi tukea adhd-oireisten hyvinvointia ja elämässä menestymistä.
 

Miten tutkimuksiin?

Meillä kaikilla on välillä vaikeutta keskittyä ja säädellä tarkkaavuutta ilman, että kyseessä on adhd. Jos kuitenkin epäilet läheisellä tai itselläsi olevan pitkäaikaisempia, selvästi toimintakykyä haittaavia adhd-tyyppisiä ongelmia, voi asiaa lähteä selvittelemään esimerkiksi julkisen terveydenhuollon kautta (esim. omalääkäri, koululääkäri, työterveyslääkäri). Lääkäriltä voi tarvittaessa saada lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Myös yksityiset lääkärit voivat tehdä selvittelyitä. Tutkimukset voivat pitää sisällään haastatteluja, kyselylomakkeiden täyttämistä ja testien tekemistä. Lääkärin tutkimusten lisäksi selvittelyissä voivat olla mukana psykologi/neuropsykologi tai muita erityistyöntekijöitä. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden haasteet voivat liittyä moniin eri asioihin, joten tutkimuksissa kartoitetaan kokonaistilannetta ja mahdollisia muita oireiden aiheuttajia.